Siankärsämö on koko maassa tuttu kasvi nurmipelloilla ja ojanpientareilla, yleensäkin ihmisen muokkaamilla paikoilla. Vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta se on varsinainen tehoyrtti monenlaiseen lääkintään.
Ystäväni Jutta kertoo käyttävänsä siankärsämöä näin: ”Jalkakylvyksi kera merisuolan ja iltateeksi hunajalla maustaen. Poistaa tulehdusta, on desifioiva ja hoitaa vatsaa. Voi kuivattaa tai pakastaa talven varalle.”
Kotimaan luonnonkasvit (WSOY, Mikko Piirainen, Pirkko Piirainen, Hannele Vainio) kertoo siankärsämöstä tarkemmin näin: ”Rohdoksi käytetään kukintoja, jotka kerätään kukinnan alkuvaiheessa lähes ilman vartta ja kuivataan. Siankärsämötee on kansanlääkinnässä erittäin suosittu rohto, jolla on lääkitty ja lääkitään edelleen mitä moninaisimpia vaivoja. Se edistää ruuansulatusta, hillitsee verenvuotoa ja parantaa tulehduksia. Sillä on hoidettu influenssaa, naistenvaivoja, ummetusta ja peräpukamia. Ulkoisesti kärsämöteellä tai tuoreesta kasvista puristetulla mehulla on hoidettu märkiviä haavoja ja paiseita. Siankärsämö soveltuu myös terveyskylpyihin. Nykykäsityksen mukaan siankärsämö on erinomainen maksan ja suoliston toimintaa edistävä rohto. Siankärsämön varhain keväällä kasvavat nuoret ja pehmeät lehdet ovat hyvää salaattiainesta ja yrttimaustetta. Ne sisältävät huomattavan runsaasti kivennäisaineita. Muun muassa mangaania ja magnesiumia on seitsemän kertaa enemmän kuin persiljassa ja nokkosessa.”
Ainakin iltateenä hunajalla maustettuna on hyvää. Jutta kertoi käyttäneensä yrttiä myös kipulääkkeenä ja kehui toimivan. Olen kuullut mesiangervon olevan paras luonnosta löytyvä kipulääke, mutta se ei sovellu asperiinille allergisille ja raskaana oleville. Ehkäpä siankärsämö käy kaikille.